|
 NUNNUNUU.
| Tämä on E. Valjakan pieni sivusto, jossa on... ei oikein mitään. Minuun saat yhteyttä sähköpostilla. Käytän myös harvoin MSN Messengeriä: (dippimesta(at)hotmail(dot)com). Vieraskirja on tehokas yhteysväline. Kirjoitelkaa. :3
| |
HUAMIO. Teen tilaustöitä (piirustukset, ulkoasut jne.). Ota yhteyttä sähköpostilla tai messengerillä, niin sovitaan tilauksesta tarkemmin.
| |
Muista myös: Alkuperäiset Black Dogs -sivuni löydät täältä: Black Dogs. Sivut valmistuivat vuoden 2002 alussa.
|
| | 5.6.2010 | EXTRA-galleria on saapunut: 87 uutta kuvaa lisätty!
| | 4.6.2010 | Lisäsin viisi uutta riipustustani galleriaan. Onnea valmistuneille. <3 Minäminäminä täytän 8.6. 19 vuotta... Kohta olen kaksikymppinen.
| | 24.2.2010 | Taas lisää uutta dataa minusta, jee. Laitoin myös uuden kipaleen musiikkiani omaan osiooni. LISÄSIN UUDEN 5-SIVUISEN SARJAKUVAN. Se on vuodelta 1998 ja löytyy "Kuvasarjat"-osiosta. Se on melko paras.
| | 10.1.2010 | Vielä lisää päivittelyä omaan osiooni. Lisäsin samaan syssyyn yhden uuden musiikkikipaleen. Kappaleet löytyvät omalta esittelysivultani.
| | 10.1.2010 | 1 uusi raapustus, uusi kuva minusta ja jotakin muuta tosi jännää informeissöniä minusta. Jeejee.
| | 8.1.2010 | 1 uusi raapustus.
| | 21.12.2009 | 1 uusi raapustus.
| | 25.11.2009 | 1 uusi raapustus.
| | 28.10.2009 | 1 uusi raapustus.
|
| | LINKITYS
|
Jos haluat (?) linkittää sivuni, voit käyttää seuraavia linkitysnappuloita:
Ethän suoralinkitä kuvia, ethän?
| | KÄVIJÄT
|
Latauksia (3.12.2008): 23704
Uniikit (3.12.2008): 8280 | | YHTEISTYÖ
|
|
RAKAS PÄIVÄKIRJA.
Hohhohhoi
En osaa kirjoittaa enää! En ole harjoittanut kirjoittamista aikoihin tylsän elämäni takia. Nunuu on kuollut ja aloitin toisen vuoden kuvataideopinnoissani.
Päätin, ettei minusta tule kuvataiteilijaa ainakaan pääsääntöisesti. Minusta tulee graafinen suunnittelija. Tekisi mieli jättää tutkinto kesken, mutta en halua tehdä sitä järkisyiden takia. Miksi lopettaisin nyt, kun olen käynyt koulua jo vuoden? Haluan myös saada kuvataiteilijanimikkeen. Tosin kuka tahansa voi olla kuvataiteilija ilman koulutustakin... Yritän olla kiusaamatta sillä itseäni.
Älysin tässä kesän aikana, ettei diagnosoitu masennukseni ole koskaan ollut totta. En ole koskaan ollut oikeasti masentunut. Olin vain tyhmä ja ympäristön saastuttama, mikä sai minut käsittelemään tunteitani väärin. Rakastin myös ihanasta itsesäälin tuottamasta tunteesta ja käytin masennusta vain hyväkseni tunteakseni oloni paremmaksi. Teini-ikä oli täynnä tunnekuohuja, jotka tulkitsivat masennukseksi myös ammattilaiset että minä itse. Nyt ne ajat vain nolottavat - tai eivät oikeasti, ehkä vain jollakin hilpeällä tavalla.
Yksi asia minulla on ollut aina ja siitä olen varma. Ahdistuneisuushäiriö on osa eloani, minkä kanssa on opittava vielä paremmin elämään. Ahdistuneisuushäiriölle voisi olla oikeita syitäkin, mutta niiden kelaaminen ei hyödytä mitään. Minun tulisi opetella käsittelemään ahdistusta nykyhetkessä. Jos katsoisin koko ajan taaksepäin parantaakseni nykyistä olotilaani, oloni vain huononisi vanhojen huonojen muistojen vallatessa pääni häpeällä, surulla, pelolla ja epäonnistumisen tunteilla.
Tunnen ahdistusta kaiken aikaa, mikä saattaa osoittaa ahdistuneisuushäiriön olevan todellinen. Häiriö on turhauttava kaikkine turhine oireineen. Ihmisen on hyvä pelätä, mutta ei aina. Joskus aamulla herään ihanaan vapaapäivään; mitään ei tarvitse tehdä, kukaan ei ole tulossa käymään, kaikki on tuttua ja turvallista. Silti mahalaukku on täynnä perhosia ja alavartaloa kihelmöi. Tällainen tunne on kerta kaikkiaan ärsyttävä. Miksi tunnen tällaisia oireita, vaikka niille ei ole aihetta? Syön terveellisesti, liikun tarpeeksi, ihmissuhteeni ovat kunnossa ja työ sujuu kohtalaisen hyvin.
Olen harkinnut käyväni kilpirauhastesteissä.
|
|
Elisa raapusti aikoihin 12.08.2010
|
| |
Rentoutuminen tekisi jeespoksia.
Huhhuh. Viimeinen jakso koulussa ei mene kovin hyvin. Joudun siirtämään näytön ensivuodelle, samoin kivipajakurssin. Jäljelle jää pari kurssia, joissa on vain muutama tunti viikossa tekemistä. HÄIRITSEE. Yritän hoitaa näitä asioita koko ajan, mutta tuntuu, että kummitukset vain lisääntyät ja suurenevat!
Sain eilen 400 euron stipendin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymältä siitä, että voitin kultaa SakuStars 2010 ennakkotöiden piirrostaidesarjassa. Kävin myös paikan päällä itse tapahtumassa noutamassa kultamitalini (idfsuodhids niin! vittukultamitali miksei tullut hynää). Se oli kuulemma palkintomatka. Menin kolmeksi yöksi Seinäjoelle KOULULATTIAMAJOITUKSEEN. ARG. Tapahtuma oli hirveä. En tykännyt olla siellä yhtään. Onneksi SakuStars on seuraavana vuonna täällä... Ei tarvitse nukkua lattialla, vaan kotona. Ei se lattiamajoitus niinkään, jos olisin ollut samalla tavalla kilpailemassa siellä niin kuin ne muutkin, mutta... SE OLI PALKINTOMATKA. Kuulostanko katkeralta? En kai. : D Pari muuta tyyppiä, jotka lähtivät matkaamme kuvaamaan tapahtumaa, laskettiin osaksi henkilökuntaa ja täten he saivat luvan nukkua hotellissa. Pänni. Jos olisin tiennyt, millainen olo minulla siellä tuli, en olisi lainkaan lähtenyt matkaan. Minulla on nelisen päivää perhoset vatsassa, oksennukset kurkussa ja aivot ilman happea. Minua jännitti hirveän paljon.
Viimeisenä päivänä aloin olla vähän helpottuneempi, kunnes sain tietää Jannen toikkaroinneistani. En ollut aikoihin ollut niin sekaisin, pois tolaltani, hämmentynyt, pysähtynyt tai surullinen. Olin silloin kahden viikon sisällä matkustanut kolme kertaa Joensuusta jonnekin kauas. Joensuusta Kotkaan, Kotkasta Joensuuhun, Joensuusta Lahteen, Lahdesta Joensuuhun, Joensuusta Seinäjoelle, Seinäjoelta Joensuuhun. Kahden viikon aikana oli ollut kokeita ja asioiden hoitamisia koulussa niin maan saatanasti, että... En enää jaksanut mitään. Nolasin itseni vielä tämän kaiken lisäksi. Ei se kovin ihmeellistä ollut, mutta tiedän siitä jäävän jotakin kylmiä jälkiä muistiini. Ja sitten se jännitys SakuStarsissa. Ja sitten ne kiemurat parisuhteessa. Kauheat kaksi viikkoa! En jaksa tätä uudelleen ainakaan kolmeen vuoteen. Sairastuin heti, kun pääsin kotiin. Päätäni särki kauheasti ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että olen päässyt elämään melko normaalia eloa.
Huoh.
Tietokoneeni on ollut huollossa noin kolme viikkoa ja nyt saapunut takaisin Pohjois-Karjalaani. Saan sen viikonloppuna ja sen jälkeen voin päivittää rutkasti Nunuuta.
Tsau siihen asti.
|
|
Elisa raapusti aikoihin 29.04.2010
|
| |
<< Edelliset 1 2 3 4 5 6 Seuraavat >>
|
